Smokki: etiketti ja historia

Smokki (engl. black tie tai dinner suit, amer. tuxedo) on yhdellä sanalla cool. Sen tunnetuin suosija on tietysti James Bond, joka on jo parinkymmenen filmin ajan kantanut mustaa tai valkoista smokkia, ja muksinut pahiksia. Smokin historia alkaa vuodesta 1860, jolloin Savile Row’n räätäliliike Henry Poole loi lyhythelmaisen, iltakäyttöön tarkoitetun takin Walesin prinssille. Vuonna 1886 smokki kantautui USA:n puolelle, kun New Yorkin asukas James Potter vieraili Englannissa prinssin luona. Kuninkaalliset neuvonantajat vinkkasivat hänet Poolen luokse smokkia teettämään, ja reissun jälkeen Potter palasi kotiinsa hykerrellen. Hän käytti ensi kerran smokkiaan julkisesti herrainkerho Tuxedo Clubissa, jonka jäsenistö mielistyi asuun. Muut teettivät oitis omat smokkinsa ja siitä tuli klubin epävirallinen tunnusvaate. Tämän vuoksi asu tunnetaan Amerikassa nimellä tuxedo, kun Englannissa se on yhä dinner suit.

Smokin takki on perinteisesti joko musta tai todella tummansininen, ja yksi- tai kaksirivinen. Sininen versio valmistetaan sinisin silkkipäällyksin käänteissä ja napeissa. Harvinainen näky on kermanvärinen tai valkoinen smokkitakki, jota aikoinaan käytettiin vain kesäjuhlissa, tropiikissa tai purjehduksilla. Pieni kuvio kankaassa on yksi keino lisätä smokkiinsa hieman pintajännitettä. Yksirivisissä takeissa on yleensä vain yksi nappi miehustassa, kaksirivisissä voi olla kuusikin. Yksirivistä takkia pidetään yleensä auki, jotta vyötäröllä oleva cummerbund-nauha näkyy, ja olo on viileämpi. Kaksirivinen on aina kiinni, sillä avonaisena sen muoto katoaa. Kaksirivinen smokki sai suosiota, kun Espanjan kuningas Alfonso XIII ryhtyi suosimaan sitä 1900-luvun alussa. Smokissa napit, käänteet ja housunlahkeen keskisauma on päällystetty silkillä. Takissa pystykäänteet ovat juhlavin malli, shaalikäänteet James Bondin suosikki, ja lovikäänteet moderni ratkaisu. Lovimallia on kuitenkin hyvä välttää, sillä se muistuttaa liiaksi puvuntakkia, mikä taas kumoaa erillisen juhlavaatteen idean. Pelkistetyimmässä takissa ei ole lainkaan takahalkiota.

Iltatilaisuuksissa tulee helposti kuuma, joten smokkikankaat ovat nykyisin ohuita. Oikein vanhan smokin hankkiminen tuo hien iholle, sillä vanhoissa malleissa on poikkeuksetta paksu ja hiostava kangas.  Oli yllä minkä tahansa värinen takki, housut ovat mustat tai tummansiniset. Takin taskut ovat juhlallisinta kahden kantin mallia eli niissä ei ole läppiä. Omaan käyttöön juhlien isäntä tai klubin jäsen voi myös teettää kuvioituja smokkitakkeja, joiden väri ja kangas ovat miltei vapaata riistaa, vaikka tällaiset erikoisuudet saavatkin käyttöä harvoin.

Smokin housut ovat perinteisesti mustat tai tummansiniset. Niissä on sivusauman yllä silkkinen koristenauha, joka on perua univormuista. Armeijoissa housujen koristenauha heijastaa sotilaan asemaa tai rykmentin värejä. Upslaakeja ei smokeissa perinteisesti käytetä, jotta lahje on pelkistetympi eli juhlavampi. Lahkeissa laskoksia on yleensä yksi tai kaksi, jotta housut ovat mukavammat istuessa. Perinteisesti smokin housut on leikattu korkealle vyötäröllä ja ne pysyvät parhaiten yllä olkaimilla.

Smokkiliivi on tänä päivänä harvemmin nähty yksityiskohta, jolla asua voi nostaa muodollisemmaksi. Jos teettää smokkinsa ja haluaa myös liivin, siihen on hyvä valita käänteet, joilla se näyttää hienommalta. Myös smokkiliivin äänteissä sekä napeissa on silkkipäällys. Jos liivin selkämys valmistetaan pelkästä vuorikankaasta, pukineesta tulee viileämpi. Smokin käänteiden muoto on harvoja yksityiskohtia, joissa makuaan voi harjoittaa vapaasti.

Smokkipaita on valkoinen tai kerman värinen, ja siinä on helmiäisnapit sekä ranskalaiset kalvosimet, jotka suljetaan kalvosinnapeilla. Paidan materiaali on yleensä hienoa puuvillaa, ja sen miehustassa on pikeepuuvillainen vahvike tai pystysuuntaisia koristelaskoksia. Vanhoista rituaaleista nauttiva valitsee irtokauluksisen paitamallin, sillä sen kaulus pysyy paremmin muodossaan. Smokkipaidan kaulus on yleensä taitettava niin kuin suurin osa pukupaidoista. Vanhojen aikojen henkeä voi tavoitella perhoskauluksilla, jotka ovat samannäköiset kuin frakkipaidassa. Markkinoilla on myös erityisen hienoja smokkipaitoja, joiden miehustassa ei ole nappeja. Näitä varten tulee hankkia erilliset, koristeelliset smokkipaitanapit. Hyvin suunnitelluissa smokkipaidoissa on helmassa lätkä, jonka voi kiinnittää housujen sisäpuolelle. Näin paita ei nouse housuista illan aikana. Lisäksi niissä on kauluksen takana lenkki, jonka läpi solmukkeen nauha vedetään. Lenkin avulla solmuke pysyy paikallaan.

Smokin taskuliina on yleensä vaalea ja pellavaa tai puuvillaa. Mahdollisimman hillitty taitos, kuten niin sanottu TV-fold, ovat paikallaan juhla-asussa, mutta liinan kankaassa kuviointi on kiinnostava lisä. Värillinen, pelkistetty liina on harvoja mahdollisuuksia tumman smokin piristämiseen.

Smokkisolmuke on yleensä mustaa silkkiä ja itse sidottava. Näin solmusta tulee kiinnostava ja persoonallinen. Solmukkeen kärkien muoto on vapaasti valittavissa.

Smokkiolkaimet ovat perinteisesti mustat. Värillä ei kuitenkaan ole juuri väliä, sillä asuste jää piiloon takin alle, ja sen kanssa voi omaksi iloksi revitellä. On parempi valita olkaimet, joiden päässä on nappeihin kiinnittyvät remmit. Puristimilla luodut mallit ovat kurjia, sillä ne runtelevat housujen kankaan, ja irtoavat helpommin.

Cummerbund on muunnos ikiaikaisesta intialaisesta vyöliivistä, ja sillä peitetään smokkihousujen vyötärö. Se voi olla värikäs, mutta musta on aina varma valinta. Vyöliivi valmistetaan yleensä silkistä ja kiinnitetään siten, että laskokset osoittavat ylöspäin. Laskoksiin on perinteisesti säilötty pääsylippu tai naulakon lappu. Cummerbund peittää vyötärön ja samalla smokkipaidan helman, jolla on ruma tapa nousta ylös housuista illan aikana. Kaksirivisen takin kanssa sitä ei tarvita.

Kalvosinnapit ovat hillityt. Erityisesti kullan ja mustan onyks-kiven yhdistelmä sopii erinomaisesti smokin kanssa. Myös jalot kivet ovat vaihtoehto. Jos paidassa on irtonapit, kalvosinnapit hankitaan yleensä samassa setissä yhtäläisen ilmeen vuoksi. Rannekello on parempi jättää kotiin, sillä illan ilossa ja juhlassa kellon vilkuilu on pahe.

Smokkisukat ovat perinteisesti mustat ja ulottuvat puolisääreen. Lisäpituus takaa, ettei hiivan värinen tai ylen karvainen sääri pilkota illan aikana housuista. Sukkien materiaalina on villa, puuvilla tai hienoin silkki, mutta jälkimmäinen on hauras ja vaatii käsinpesun. Värillinen sukka erittäin tummassa, miltei mustassa sävyssä yksilöllistää asun.

Smokkikengät ovat mustaa kiiltonahkaa tai hyvin huolellisesti lankattua tavallista nahkaa. Tavanomainen nahka on parempi valinta, sillä muovilla pinnoitettu kiiltonahka rypistyy käytössä pysyvästi. Myös nauhattomat, rusetilla koristellut ooppera-avokkaat sopivat asuun.  Kotona tai herrainklubilla järjestettävissä smokki-iltamissa taikka juhlien järjestäjän jalassa myös värikkäät samettiavokkaat ovat pirteä mahdollisuus. Perinteinen avokengän koriste on omistajan kirjaillut nimikirjaimet.

Smokin päällystakki on joko tummansininen, musta tai tummanharmaa, ja pelkistetty. Villakankaat sopivat villaisen smokin ylle parhaiten, ja samettikaulukset tuovat niihin hehkua. Chesterfield on smokille luonnollisin pari, sillä se on muodollisin päällystakki. Hyvin koristeelliset takit, kuten trenssi tai poolotakki, ovat turhan epämuodollisia juhla-asun ylle.

Smokin käsineet, jos niitä käytetään, ovat nahkaa, ja mustat. Päähine joko jätetään pois tai sitten valitaan tumma huopahattu. Fedora tai homburg ovat juhlavia, luontevia valintoja. Smokin kaulaliina on, monista filmipuvustuksista huolimatta, ollut 1900-luvun puolella musta, yleensä silkkiä ja pelkistetty. Jonkinlainen kuviointi piristää kovin synkkää liinaa. Silti nykyisin valkoista mallia suositaan enemmän.

Kun asu on huolella valittu ja istuvuus varmistettu ennen lähtöä, täydellinen kokonaisuus antaa mielenrauhan, eikä juhlavieraan tarvitse enää tilaisuudessa miettiä, onko asu kunnossa.