Aquascutum

Vuonna 1851 Mayfairissa räätäliliikkeensä avasi muuan John Emary. Englannin surullisenkuuluisa ilmasto asetti suuret vaatimukset päällysvaatteille, ja Emary halusi keskittyä uusien materiaalien kehittämiseen. Kaksi vuotta myöhemmin hän oli saanut patentin uudelle vedenkestävälle kankaalle, ja tilauksia suorastaan satoi liikkeeseen. Samaisena vuonna hän muutti nimeään kantavan yhtiön Aquascutumiksi, joka on yhdistelmä latinan kielen sanoista aqua (vesi) ja scutum (kilpi). Epätavallinen nimi herätti kovasti kiinnostusta asiakkaiden keskuudessa. Vuonna 1870 John Emary ja poikansa John Ledbury lähtivät Regent Streetiltä, ja myivät Aquascutumin Scantlebury&Commin -yhtiölle.

Juuri S&C:n alaisuudessa yhtiö saavutti korkean maineen vedenkestävien, miellyttävien vapaa-ajan vaatteiden valmistajana. Heidän tuotteistaan nauttivat niin ratsastajat, metsästäjät, golfaajat kuin retkeilijätkin. Menestys oli suurenmoinen. Vuonna 1914 yhtiö kohtasi suurimman haasteensa Ensimmäisen maailmansodan myötä. Upseerit tarvitsivat erittäin kestävän päällysvaatteen mutaa, sadetta ja kylmyyttä pitämään. Yhtiön vastaus oli trenssitakki, jossa oli erikoisuutena irrotettava puuvillavuori. Burberry oli ensimmäinen, mutta Aquascutum seurasi erittäin pikaisesti perässä monipuolisemmalla takilla, joka soveltui sekä lämpimään että viileään ilmastoon.

1920-luku oli suuren toiveikkuuden, joie de vivren sekä eleganssin vuosikymmen. Aquascutumilla meni lujaa, erityisesti sen jälkeen, kun legendaarinen Windsorin herttua soi heille hovihankkijan sinetin. Hänen vierailtuaan Japanissa, paikalliset soivat markkina-aseman myös Aquascutumille, sillä englantilainen muodollisuus kiinnosti. Vuonna 1932 yhtiö siirtyi Isidore Abrahamsille. Hänen poikansa Sir Charles ja Gerald M. Abrahams, puolestaan vastasivat liki 50 vuoden ajan Aquascutumin mallistoista. Vuosikymmenen lopulla yhtiöllä oli yksi saarivaltion vaatevalmistajien korkeimmista asemista. Sitten saapui Toinen maailmansota. Säännöstely vaikeutti suuresti vapaa-ajan vaatetuotantoa, mutta sotilaiden päällysvaatettaminen toi tuloja.

50-luku kului uusia materiaaleja kehittäessä, julkaistessa ja retkikuntia sponsoroidessa. 60-luvun peacock revolution (riikinkukkovallankumous) toi mukanaan kirkkaat värit, räikeät kuviot ja valtaisat pukukaulukset. Aquascutumin mallistot olivat niin suosittuja, että kuningatar palkitsi yhtiön vientinsä ansiosta. Vuonna 1966 sen johtaja Gerald M. Abrahams sai C.B.E. -palkinnon panoksestaan brittiläisen tyylin hyväksi. Kuningattaren vientipalkinto suotiin vielä 1971, 1976 ja 1979, kun kasvu oli hurjaa. 80-luvulla syntyi täysi naisten mallisto ja urheilumallisto. Aquascutumin ruutukuvion näkyvyys asusteissa sekä vaatteiden yksityiskohdissa oli myös aikakauden uusi ilmiö. Uusi vuosituhat otettiin vastaan 150-vuotista olemassaoloa juhlistaen erikoiskokoelmilla ja mainoskampanjoilla.